Miten pitää motivaatio yllä?

Puolen vuoden rajapyykki projektissa lähenee. Olo ja mieli on kaikin puolin hyvä. Mutta mikä on nyt toisin kuin ennen eli miten olen saanut motivaation pysymään ylhäällä?

Vuoden 2023 lopun tavoitteena oli saada itseni säännöllisen liikkumisen rytmiin. Vuoden 2024 alusta lähtien tämä on muokkaantunut säännöllisempään ja suunnitelmallisempaan harjoittelurytmiin. 

Nyt mennään kuuden viikon treenijaksoilla, joita seuraa aina yksi kevennetty viikko. Edelleen pakotan lepopäivät viikossa kahteen, jotta tekemisessä pysyisi maltti. Ja muutenkin harjoittelu nojautuu aika pitkälti 80 % peruskuntotreeniin ja 20 % yleiseen lihasvoimaan. Treeniä on vajaa 10 tuntia viikossa.

Motivaatio treenata on jatkuvasti korkealla. Toki joukkoon mahtuu myös päiviä, jolloin vaatii itseltä enemmän pakottamista lähteä lenkkipolulle. Mutta mikä on oikeasti muuttunut aiemmasta ja saa motivaation pysymään ylhäällä?

3 asiaa, jotka ovat pitäneet oikealla tiellä

Olen aina tiennyt, kuinka tärkeää liikkuminen on hyvinvoinnin ja erityisesti tulevaisuudessa jaksamisen kannalta. Olen lukemattomia kertoja tehnyt päätöksiä aloittaa aktiivinen liikkuminen, mutta joka kerta päätös on viimeistään ennen kahden kuukauden rajan saavuttamista ajautunut seinään.

Olenkin miettinyt, että mitä nyt on toisin. Mitä on tapahtunut, jotta olen saanut tämän kaiken onnistumaan tällä kertaa jo kuudetta kuukautta putkeen?

Jonkin aikaa asiaa pohdittuani pystyin löytämään kolme asiaa, mitkä ovat nyt kohdallaan aiempaan verrattuna.

1. Itselle tärkeiden asioiden kirkastaminen ja priorisointi

Jokainen varmasti helposti tunnistaa ruuhkavuosina ja elämässä yleensäkin, että käytössä oleva aika ja jaksaminen on rajallista. Ja onhan se. Mutta toisaalta sitä on myös helppo pitää tekosyynä. 

Itselle tärkeintä on ollut se ajatustyö, jota olen tässä viimeiset vuodet tehnyt ja joka viime vuonna on lopulta jalostunut oman elämän ohjenuoraksi. 

Eli mitä oikeasti ITSE haluan elämältä ja minkä näköistä sen tulisi olla? Ei sitä mitä odotuksia tulee ulkopuolelta tai miten odotan, että minun odotetaan toimivan ja tekevän. Olen miettinyt paljon sitä, että mitkä todelliset perustelut ovat olleet olleet omien valintojen taustalla. Mitä ovat nyt ne tärkeimmät asiat, joita kohti haluan ITSE mennä?

Kun nämä omat tarpeet ovat kirkastuneet, niin sen jälkeen on ollut aika paljon helpompi asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. 

Ei tämä priorisointi toki arjessa aina helppoa ole varsinkin kun olisi kiva kaikkea saada ja tehdä. Mutta uskon, että tässä rajallisessa elämänpolussa näin voi parhaiten välttää katkeroitumiset ja myöhemmät harmittelut tekemättömistä asioista. Pyrin tulevaisuudessa jatkuvasti tekemään niitä asioita, joita pidän itse tärkeänä ja jotka vievät minua kohti omia haaveita. 

Ja kun teen arjessa valintoja omien tarpeiden pohjalta, ei motivaatiota tarvitse joka kerta kaivaa uudestaan esille.

2. Selkeät ja konkreettiset tavoitteet

Tämä asia voi tuntua naiivilta, mutta näen, että toinen avaintekijä motivaation ylläpitämisessä on selkeä tavoitteenasetanta.

Uskon, että aiemmin motivaatio on osittain kadonnut siksi, kun tavoitteet ovat olleet liian epämääräisiä ja kaukaisia. Esimerkiksi tavoite siitä, että haluan olla hyvässä kunnossa eläkeiässä, on aivan liian kaukainen ja abstrakti käsite – ainakin minulle.

Toki tämä on yhä lopullinen tavoite ja kaiken tekemisen taustalla oleva pääasia. Mutta se ei yksinään riitä ja siksi olen asettanut itselleni konkreettisia eri aikavälin tavoitteita ja suunnitelmia. 

Käytännössä olen asettanut itselleni kolmen tason tavoitteita ja suunnitelmia:

• Ensinnäkin olen suunnitellut tavoitteitani pitkällä tähtäimellä noin kuuden vuoden päähän karkealla tasolla. Yksityiskohtaista polkua näihin ei vielä ole, mutta ylätason raamit on kasassa.
• Tämän pitkän tähtäimen suunitelman olen pilkkonut noin kahden vuoden pituisiin keskipitkiin periodeihin. Ja nyt käynnissä olevan ensimmäisen kahden vuoden periodin olen jo jakanut lyhyen aikavälin välitavoitteiksi ja kannustimiksi. Voit lukea näihin lyhyemmän tähtäimen välitavoitteistani reissujen näkökulmasta lisää aiemmasta bloggauksesta.
• Ja edellä olevaa olen suunnitellut sitten jo paljon konkreettisemmalla viikkotasolla. Esimerkiksi jokaisen alkavan viikon suunnitelmat lyön lukkoon jo etukäteen. Näin viikko tulee rakennettua toimivaksi kaikkine muine siihen vaikuttavine asioineen. Senhän jälkeen se on vain toteutusta.

Nämä kaikki perustuvat ykköskohdassa mainittuun pohdintaan, että mikä minulle itselleni on tärkeää ja millaista elämää haluan elää. Sen mukaisesti priorisoin päivittäiseen tekemiseen vain näitä tärkeimpiä asioita. Ja kun lenkkipolku ei meinaa kiinnostaa, niin on helppo palauttaa mieleen, miksi päivästä kannattaa kuitenkin uhrata sinne pari tuntia. 

3. Kotipuolen tuki

Kolmas onnistumiseen merkittävästi vaikuttava seikka on niiden kaikista läheisimpien tuki. Kun asiat on käyty läpi ja on saanut kotoa täyden tuen, on helpompi vain tehdä asioita eikä niistä tarvitse esimerkiksi joka kerta neuvotella uudelleen.  

Ei siis riitä, että on omassa päässä käynyt läpi, mitä elämältä haluaa ja mitä tavoitteita itselleen asettaa. Niistä pitää puhua myös kotona oman perheen kanssa. Vain näin myös siellä ymmärretään, miksi haluan käyttää niin paljon aikaa itselle tärkeisiin asioihin. Ja vain puhumisen kautta voidaan sopia, miten kaikki tähän vaatima aika käytännössä löytyy. Ja koska läheisimmät on kuitenkin edelleen se tärkein asia, niin miten tasapainoillaan kaikkien tarpeet yhteen. Kokonaisuuden toimiminen vaatii joustoa kaikilta osapuolilta ja varsinkin silloin jos eletään keskellä hektisiä ruuhkavuosia. 

Tässä vaiheessa voikin tottakai joutua myös ikävään tilanteeseen, jos esim. oma puoliso ei ole valmiina tukemaan omissa valinnoissani. Tai muuten ole tukena matkalla. Silloin joutuu itse tekemään valinnan, mikä lopulta on tärkeintä. Jos arkea ei saada toimimaan ja toimintatapoja sovittua kaikkia tyydyttävällä tavalla, pitää joko tyytyä siihen tai miettiä, pitääkö elämässä tehdä vielä jotain isompia muutoksia. Elämä on liian lyhyt elettäväksi ikuisessa kompromississa.

Itse voin kokemuksesta todeta, että tämä viimeinen osa-alue on esim. viime vuonna konkreettisesti vaatinut tuntikaupalla keskusteluja kotona. Moneen kertaan on menty myös todella syvään päätyyn ruotimaan sitä, mitä elämässä halutaan ja pystyykö niitä sovittamaan samalle ruutupaperille ja miten. Lopputuloksena voin sanoa, että tällä hetkellä en parempaa kotipuolen tukea voisi edes toivoa ja kiitokset siitä erityisesti vaimolleni. Ja tämä on toiminut toki myös molemmin päin ja uskon, että tässä ollaan molemmat matkalla vielä parempaan tulevaisuuteen.