Epämukavuusalueella – miksi tämä blogi?

Jos tunnet minut entuudestaan, saatat olla suht yllättynyt, että olen päättänyt aloittaa blogin pitämisen. Tai yllättynyt siitä, että olen aktivoinut tämän ympärillä Instagramissa. En ole yleensä se porukan puheliain tyyppi enkä muutenkaan tykkää pitää itsestäni meteliä. Ja toki muutenkin olen tunnettu siitä, että oma someni liikkuu lähinnä tekstiviestien ja WhatsAppin tasolla.  

Nyt kuitenkin ajattelin mennä mukavuusalueen ulkopuolelle. Syitä tähän on monia, ja ajattelin tässä blogissa kertoa muutamista tärkeimmistä.

Innostan ja tarjoan tukea muille

Ehkäpä tärkein syy tämän blogin olemassaoloon on se, että haluan jakaa kokemukseni muille asiasta kiinnostuneille. Toivon, että voin omalla esimerkilläni innostaa muitakin tavoittelemaan omia unelmia – mikä se kenellekin sitten on. Mieti mitä voit tehdä niiden eteen nyt, eikä sitten joskus myöhemmin.

Tai ehkä joku muukin on kiinnostunut juuri samoista aiheista ja hän saa kirjoituksistani lisää tietoa – ehkä treenaamisesta, ehkä vuorikiipeilystä, tai ehkä oman näköisen elämän elämisestä.  

Joka tapauksessa haluan yleisesti auttaa muita, ja tähän liittyen tämäkin on yksi keino. Jos nämä kirjoitukset saavat tulevien vuosien aikana yhdenkin henkilön tekemään muutoksia omaan elämäänsä, on tämä ollut jo sen arvoista. Ja toki tämä sivusto voi myöhemmin olla keino muunkinlaisen hyvän tekemiseen.

Verkostoituminen ja tutustuminen uusiin ihmisiin 

Pitkän tähtäimen tavoitteeni on tosiaan kiivetä jollekin maailman korkeimmista vuorista, yli 8 000 metrin korkeuteen. Näitä vuoria on yhteensä 14, joten sitä kautta tavoite on jo osittain rajattu. Tuleeko polku koskaan tähän tavoitteeseen päätymään on loppujen lopuksi sivuasia. Pääasia on ollut löytää keino saada itsensä liikkumaan ja muuttamaan oman elämänsä suuntaa – lähteä matkalle.

Tähän tavoitteeseen ei kuitenkaan päästä helposti. Ja oma näkökulmani on, että tavoitteen täyttyminen tulee tehdä niin, että olen itse mahdollisimman kyvykäs ja aktiivinen toimija vuorilla ja tästä syystä näen myös matkan olevan pitkä.

Tavoitteen täyttyminen omien kriteerien mukaisesti ei välttämättä tule helposti eikä nopeasti, varsinkaan, kun ottaa huomioon lähtökohdat. Olen kohta 45-vuotias toimistotyötä tekevä mies, jonka liikuntaharrastukset ovat rajoittuneet lähinnä kävelyyn ja toimintakykyä ylläpitävään salitreeniin. Mahdoton tavoite ei kuitenkaan ole – minun on vain osattava treenata ja muutenkin valmistautua oikein. Ja helpommin tähän pääsen oppimalla kokeneemmilta ja kuuntelemella osaavimpia. 

Toivon, että julkaisuni auttavat minua verkostoitumaan ihmisten kanssa, jotka tietävät asiasta enemmän. Näin minun on helpompi kerätä tietoa, maksimoida onnistumisen mahdollisuudet ja tutustua uusiin ihmisiin. Jakaa kokemuksia ja keskustella uusien ihmisten kanssa on kuitenkin yksi kokonaisuuden rikkaus. Ja jo tässä vaiheessa voin sanoa, että tämä on jo osittain toteunutkin.

Ja jos sinulla on mitä tahansa ajatuksia tämän tiimoilta, niin juttelen ja otan vastaan mielelläni palautetta.

Motivaation ylläpito

Päämotivaation tulee löytyä muualta, mutta silti kolmantena tärkeänä syynä omien ajatusten jakamiseen tässä blogissa on tämä oman motivaation ylläpitäminen. Ensinnäkin haluan dokumentoida omaa etenemistä ja edistymistä ja tämä blogi on siihen hyvä väline. Kun olen tehnyt blogista julkisen, luo se minulle painetta kirjoittaa ylös asioita.

Julkinen blogi luo toki positiivista painetta muutenkin. 

Heikkoina hetkinä se muistuttaa minua siitä, että olen julkisesti luvannut kertoa matkastani. Blogin sisältö käy kuitenkin aika nopeasti tylsäksi, jos siinä kerrotaan viikosta toiseen vain sohvalla istumisesta ja Netflixin katselemisesta. Toivon, että tämä blogi on toimiva keino saada minut nostamaan takamuksen sohvalta silloinkin, kun on pimeää ja kylmää eikä huvittaisi liikkua.

Haastan ja kehitän itseäni

Neljäntenä syynä tähän blogiin on itsensä haastaminen ja kehittäminen. 

Itsestä puhuminen on minulle suht hankalaa. Ehkä taustalla on vanha suomalainen ajatus, että turhia ei puhua pukahdeta. Ehkä tähän on vaikuttanut myös se, että olen yleisesti aika paljon aina miettinyt mitä muut ajattelevat itsestäni. Minulla on kuitenkin halua kasvaa ja muuttua myös tämän saralla.  

Itsestä puhuminen (ja vielä julkisesti) on kuitenkin valtava harppaus epämukavuusalueelle. Tähän asti some on tarkoittanut minulle lähinnä WhatsApp-viestittelyä. Blogin lisäksi olen jo aktivoitunut myös Instagramissa tarinani ympärillä. 

Ehkä blogin ja sometuksen myötä opin kertomaan ja sanoittamaan enemmän omia ajatuksiani ja kuulumisiani. Ja toki jo tässäkin vaiheessa tullut muutakin konkreettista oppia kuten mm. tällaisten kotisivustojen luonti. Toki myönnän kyllä, että tämä vaati kyytipojaksi muutamia kirosanoja yhden sunnnuntaipäivän ratoksi.

Mitä blogin nimi tarkoittaa?

Ai niin, vielä yksi juttu. Olen valinnut blogini nimeksi Matkalla ylös, joka merkitsee minulle useampaakin asiaa. 

Ensinnäkin nimi konkretisoi päätavoitteen: suuntaan ylös eli kohti korkeita vuoria. 

Ylös meneminen konkretisoi myös muita itselleni tärkeitä asioita. Se tarkoittaa sitä, että saan itseni ylös sohvalta ja liikkeelle. 

Ja ihan yhtä tärkeää on se, että kehitän samalla itseäni myös muissakin osa-alueissa ja mm. avaudun enemmän omista ajatuksistani. Samalla suuntaan kohti omia haaveita. Olen siis näilläkin tavoin matkalla ylöspäin. 

Ja lopuksi nimi Matkalla ylös kertoo, että kyse on nimenomaan matkasta eikä niinkään päämäärästä. Vaikka pidän koko ajan mielessä lopullisen tavoitteeni, on tärkeintä kuitenkin matka itsessään mihin ikinä se sitten lopulta johtaakaan. Lopulta tavoittelen kuitenkin omaa hyvinvointia: 

• haluan tulevaisuudessa olla hyvässä fyysisessä kunnossa ja 
• lisäksi lisätä omaa henkistä hyvinvointia tekemällä asioita, joista nautin ja joista saan energiaa – liikkua ulkoilmassa, matkustella ja seikkailla.
• haluan yrittää välttää tilannetta, että joskus myöhempinä aikoina harmittelee, että ei tullut tehtyä tarpeeksi – pahimmillaan jopa katkeroituneena

On ihan mahdollista, että suunnitelmani tulevat matkan varrella muuttumaan. Jokin välitavoite ei ehkä toteudukaan tai keksin matkan varrella jotain muita tapoja elää mielekästä elämää. Mutta sitten mennään sen mukaan.

Nyt kuitenkin katse on vahvasti eteen ja ylös. Excelsior!