Matkakertomus: Annapurna Circuit

Kerroin aikaisemmin, että kävin vähän aika sitten Nepalissa vaeltelemassa. Tässä matkakertomusta niille, joita tällainen matka voisi itseäkin kiinnostaa. Lyhyt kokoelma reissun kuvista videomuodossa löytyy Instagramista. Ja matkanjohtajamme Sinan koostama hieno tunnelmapätkä löytyy täältä.

Olin jo pitkään miettinyt, että minkälaisella matkalla voisi päästä fiilistelemään korkeiden vuorien tunnelmaa ja samalla paikallista kulttuuria Nepalissa. Mikä toimisi hyvänä koeponnistuksena sille, että herättääkö maisemat vahvoja tunteita päästä uudestaan vai kenties päinvastoin? Toki halu oli myös päästä hieman pidemmäksi aikaa myös omien ajatusten pariin. 

Jonkun toisen blogin (en muista minkä) kautta törmäsin aikanaan Annapurna Circuit nimiseen vaellukseen ja jo tuolloin tunsin, että siinä olisi oikeanlainen paketti. Ensimmäisen kerran minun piti lähteä matkalle jo vuonna 2021, mutta tuolloin reissu peruuntui koronan takia. Tänä vuonna sitten vihdoin pääsin matkaan tälle yhdelle maailman klassikkovaelluksista. Helppouden ja matkan luonteen vuoksi halusin myös kokeilla lähtemistä valmiiksi järjestetylle matkalle, jossa olisi huolehdittu kaikista käytännön asioista. Aiemmin mainitsemani blogin kautta törmäsin suoraan Matkatoimisto Aventuraan ja lähdinkin etenemään heidän suunnitteleman kokonaisuuden kautta. Itse aiemmin tosiaan lähtökohtaisesti olen kiertänyt kaukaa kaiken pakettimatkailun ja taustalla pienimuotoiset ennakkoluulot. Ennen matkan varaamista soitinkin matkanjärjestäjälle ja kyselin käytännön asioista hieman enemmän. Reissu oli kokonaisuudessaan vajaat 20 päivää lentoineen ja tutustutaanpa alla matkan kulkuun.

Päivät 1–2: Helsinki–Katmandu

Lähden matkalle 17.9.2023 Riihimäeltä kohti Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Kello viiden iltalento Dohan kautta kohti Kathmandua, johon saavumme seuraavana aamuna kello 10 kieppeillä. Kathmandussa kokoonnumme ensimmäistä kertaa koko ryhmänä ja tapaamme matkanjohtajamme. Tässä vaiheessa takana on kohtalaisen pitkä matka suht heikoilla unilla, mutta pirteänä eteenpäin. Hotellille saavuttaessa kuitenkin mahdollisuus lyhyisiin nokosiin. Uni tuli suht nopeasti.

Nepalissa rahaliikenne käytännössä käteisen varassa, joten Kathmandussa käymme vaihtamassa käteistä mm. ruokia ja kantajien tippejä varten koko reissun ajaksi. Käytännössä emme siis kanna itse kaikkia matkatavaroita vaelluksen aikana, vaan seurueeseemme kuuluu matkanjohtajan ja oppaiden lisäksi vajaat 10 kantajaa. Kantajat ryhmässämme ovat paikallisia nuoria vaihtelevalla ikähaarukalla, mutta pääsääntöisesti alle 30 vuotiata. He kantavat isommat matkatavaramme kohteesta toiseen ja itse kannamme vain päivän aikana tarvittavat tavarat. 

Lisäksi saapumispäivänä illallistamme kimpassa ja täydennämme vielä akuutit viimeiset ostokset. Itselle täydennykseen kuuluu lähinnä muutamia lääkkeitä vuoristotaudin oireiden varalta.

Päivä 3: Kathmandu–Syange

Kolmantena aamuna kello soi 4.30 paikallista aikaa. (Suomessa kello on tällöin 1.45, koska aikaero on poikkeuksellinen +2 tuntia 45 minuuttia.) Lähtö on näin aikaisin, jotta ehdimme varmasti aamuruuhkan alta pois. Köröttelemme bussilla ensin Besisahariin ja lopuksi siitä jeepeillä Syangeen, jossa olemme perillä puoli neljän aikaan iltapäivällä. Vauhti ei päätä huimaa ja suurin osa melko matkasta taittuu melko pomppivasti ja verkkaisesti. Matkan pituus n 200 km ja kello tikittänyt vajaat 12 tuntia lähdöstä.

Kuva 1: Matkalla Besisaharista Syangeen – jaloittelutauko.

Olen matkassa yksin ja jaankin vaelluksen aikana huoneen itselleni etukäteen tuntemattoman henkilön kanssa. Tulemme koko reissun hyvin juttuun ja istumme heti ensimmäisestä päivästä alkaen usein iltaa yhdessä muiden hiipiessä huoneisiin. Kiitos Roger matkaseurasta :).

Päivä 4: Syange–Tal

Neljäntenä päivänä kello soi 6.15. Edessä on vihdoinkin ensimmäinen vaelluspäivä. 

Lähdemme kävelemään Talin kylää kohti kahdeksalta. Sää on todella lämmin heti aamusta alkaen, joten aurinkorasvalle on käyttöä saman tien. Meidän on tarkoitus edetä osittain vaelluspolulla, mutta maanvyörymät monsuunin jäljiltä on tehnyt tuhojaan. Joudumme näin ollen kulkemaan siksi pitkälti myös tietä pitkin. Vauhti on hyvin rauhallinen, joten on hyvin aikaa ihastella maisemia ja paikallista arkkitehtuuria. Matkan varrella olisi ollut mahdollisuus nähdä apinoitakin, mutta niitä ei valitettavasti osu tällä kertaa meidän kohdalle. 

Lounaaksi perinteinen paikallinen ruoka Dal Bhat ja tällä kertaa huuhtelen sen alas kokis kyytipoikana. Tyypillisesti lounastaminen reissulla sujui jouhevalla kaavalla. Viimeistään aamupalan yhteydessä valittiin n kolmen vaihtoehdon joukosta ruoka, joka oppaiden välityksellä kulki lounaspaikkaan valmiiksi. Itselle lounaat muodostui vahvasti riisien, pastan, nuudelien ja vihannesten erilaisista kokoonpanoista. Pienempiin kyliin kulkiessa ei enää suositeltu liharuokien tai maitotuotteiden syömistä.

Kuva 2: Dal Bhat – paikallinen perusruoka.

Lounaan jälkeen reitti etenee enemmän poluilla ja rappusia pitkin kiiveten. Koko päivän kokonaispituus on arviolta 15 km ja seuraamme pitkälti Marsyangdi -joen vartta. Maisemat ovat erittäin vehreät ja luonto on vahvasti läsnä. 

Talissa meitä odottaa uudelleen rakennuksen alla oleva kylä, joka toipuu vieläkin aiempien tulvien aiheuttamista vahingoista. Yleisesti majoituspaikkojen huoneet noudattivat samanlaista ilmettä pienillä vivahde-eroilla. Suht karuja kahden sängyn majoitustiloja. Arkkitehtuuri paikalliseen tapaan erittäin värikästä.

Kuva 3 Majoituspaikkamme Talissa – värikästä arkkitehtuuria

Vaikka tarjolla olisi myös lämmin suihku, valitsen kylmän suihkun ja vältän sillä jonottamisen. Suihkun jälkeen paikkailen jalkojani päivän iilimatohyökkäyksen jäljiltä. Niitä pirulaisia on liikkeellä monsuunisateiden jälkeen vaikka kuinka paljon, ja päivän aikana niitä tarttui nilkkoihini vajaat kymmenen seuralaista. 

Iilimadot tarttuvat maasta ohikulkijoihin ja siitä hilaavat itsensä iholle imemään verta. Sukkien alla piilossa saivat rauhassa hoitaa operaatioita ja lihottaa itseään pulleaan kuntoon. Tämä ei satu, vaan lähinnä kutittaa hieman myöhemmin. Mitään vaaraa ne eivät aiheuta. En siksi edes aina huomannut vaelluksen aikana, että iilimadot olivat kiinni nilkoissani. 

Illalliseksi otan tonnikalanuudelia ja paikallista olutta (Gurkhaa). Ruokien saamisessa menee tovi, koska sesonki on vasta käynnistymässä eivätkä hommat siksi vielä suju täysin rutiinilla. Kaikki nälkäiset matkalaiset saadaan kuitenkin hienosti ruokittua, kun ruoanlaittoon hälytetään kylästä lisäapua.

En nuku kovin hyvin. Seinät ovat kuin paperia ja naapurihuoneesta kuuluu melkoinen mekastus alkuillasta. Lisäksi ulkoa kuuluu koirien haukuntaa ja sateen ääniä. 

Päivä 5: Tal–Danakyu

Viidennestä matkapäivästä ennustetaan lämmintä, joten aikaistamme lähtöä suunnitellusta. Startti on puoli kahdeksalta. 

Aamulla lämpötila ei ole ollenkaan liian lämmin ja kävelykeli on oikein miellyttävä. Tämä etappi on käytännössä helppoa tietä, jossa tosin on paljon nousua. 

Näemme matkan varrella paljon maanvyörymien tuhoamia teitä ja kyliä, sekä myös kallioilla lekottelevia liskoja. 

Alamme pikkuhiljaa saapua Tiibetin buddhalaisuuden alueelle ja uskonnolle tyypillisiä merkkejä näkyy yhä enemmän. Esimerkiksi kaikissa tuulisissa paikoissa, kuten talojen katoilla, liehuu rukouslippuja talojen katolla. Rukouslippujen idea on, että tuulihevonen nappaa mukaansa rukoukset ja välittää ne kaikkialle maailmaan. Eri värit kuvastavat eri asioita (maa, ilma, tuli jne.). 

Rukouslippujen lisäksi vastaan tulee yhä enemmän myös rukousmuureja, jotka kierretään aina myötäpäivään. Matkan varrella on myös rukouspyöriä, joita pyöräytetään ohi kävellessä ja toivotetaan näin onnea kaikille ihmisille.

Kuva 4: Rukouslippuja ja -muuri

Päivä 6: Danakyu–Chame

Tänä aamuna minulla on takanani toistaiseksi parhaat yöunet. Sain edellisenä iltana unen päästä kiinni melkein heti kello 21 jälkeen, kun menin nukkumaan. Aamiaiseksi syön tavalliseen tapaan menun, joka pääsääntöisesti sisältää puuron, muutaman maustetun perunan, leivän, kananmunia sekä kahvia. 

Kuva 5: Aamiaismenu

Talsimme aika pitkälti teitä pitkin, mutta matkan aikana lähdemme tekemään myös hiukan hieman tiukemman puristuksen ylämäkeen polkua ja maastoon rakennettuja kivirappusia pitkin ylempänä olevaan laaksoon. Matkalla saimme pilvien välistä pienen vilauksen lähes 8 200 metriin kohoavasta Manaslusta. Mutta aiempinakin päivinä suhteellinen kova pilvisyys peittää vielä hienoimmat näkymät.

Olemme perillä Chamen kylässä vähän kahden jälkeen iltapäivällä. Tämän jälkeen ohjelmassa on majoittuminen ja kylään tutustuminen. Teemme kämppäkaverini kanssa iltalenkin kylässä, jossa melko paljon nähtävää aiempiin kyliin verrattuna. Chame onkin Manangin piirin pääpaikkoja yli tuhannella asukkaalla ja sisältää mm poliisiasemaa, sairaalaa ja muita pienimuotoisia palveluja. Muuten lähinnä kylissä onkin vain majoituspaikkoja ja pieniä elintarvikepisteitä. 

Kävelyn jälkeen luen kirjaa ja odottelen illallista, joka tarjotaan kuuden maissa. Nukkumaan menen ysin pintaan. 

Päivän aikataulu kaiken kaikkiaan on hyvin samanlainen kuin muinakin päivinä: 

• Lähtö aikaisin aamulla. 
• Lounas nautitaan puolenpäivän maissa matkan varrella olevassa kylässä. 
• Vaellusosuus päättyy iltapäivällä. 
• Majoittumisen jälkeen on omaa vapaata aikaa, jolloin esim. tutustutaan kylään, levätään, lueskellaan tai pelataan korttia. 
• Kuuden maissa illalla on yhteinen illallinen majoituspaikassa. 
• Illallisen jälkeen osa porukasta vetäytyy saman tien omiin huoneisiin. Osa jää istuskelemaan hetkeksi yleisiin tiloihin, mutta käytännössä kaikki ovat omissa huoneissa yleensä viimeistään kahdeksan jälkeen illalla. 

Tässä illalla poikkeuksellista on se, että vatsa on hieman eri mieltä itseni kanssa oikeasta käyttäytymistavasta ja tämän takia tuleekin ravattua vessassa tavallista enemmän. Onneksi olo ei muuten ole heikko, ja saan nukuttua todella hyvin. 

Päivä 7: Chame–Lower Pisang 

Vatsani on kapinoi hieman vielä aamullakin, joten otan varmuuden vuoksi yhden Hidrasecin. Aamulla on taas pilvistä, mutta aivan hetken pystymme näkemään Lamjung Himalin, vajaa 7000 metrin korkuisen vuoren. Tästä näkymästä on kiva jatkaa kohti aamun etappia. 

Ilma on sen verran viileä, että lähden ensimmäistä kertaa kävelemään pitkähihaisella paidalla. Reitti on aika pitkälti tasaista nousua teitä pitkin. Pysähdymme matkan varrella paikalliselle omenafarmille, jossa pidämme ylimääräisen breikin. Ostan välipalaksi omenamehua ja omenadonitsin. 

Jo reissun alkuvaiheessa olin päättänyt, etten osta vesipulloja paikallisista kioskeista. Omatunto kolkuttelee turhasta muovin kuluttamisesta paikassa, jossa ei ole juuri minkäänlaista järkevää logistiikkaa tai jätteenkäsittelyä. Käytännössä otan vedet pulloon paikallisista hanoista ja lisään joukkoon vedenpuhdistustabletin. Puhdistetun veden maku on itselle oikein hyvä enkä näe syytä tuottaa yhtään lisää roskaa muovipulloilla. 

Maisemat vaihtuu sopivin väliajoin vähän huomaamatta korkeuden kasvaessa. Nyt matkalla pääsemme taas siirtymään tieltä polulle ja nousukin muuttuu yhden riippusillan jälkeen vähän jyrkemmäksi. 

Kuva 6: Tyypillinen riippusilta

Maisemat ovat hienot. Saamme ihailla mm. suurta paljasta kallioseinämää Pangdi Dandaa, joka on muokkaantunut kivikaudesta alkaen liuskaksi.

Poikkeamme Upper Pisangin kautta 3 400 metrissä buddhaluostarissa, jossa otamme sukat pois ja kiertelemme luostarin hiljaisuudessa. Näemme samassa paikassa myös vilauksen Annapurna II:sta, joka on oikein vaikuttava vaikka vuosimaisemat pääsääntöisesti pysyykin vielä piilossa. 

Tämän päivän reissu on kilometreissä tähänastisista pisin ja olemme perillä vasta klo 16 maissa. Illalliseksi itselle vaihtelun vuoksi tonnikalapizzaa ranuilla. 

Pikkuhiljaa on hyvä myös alkaa huomioimaan, ettei hiuksia kannata enää näissä korkeuksissa pestä. Yllättävää on myös huomata, että käytännössä jokaisen kylän majoituspaikassa on jonkinlaiset nettivalmiudet, jotka toki toimivat vaihtelevasti. Mutta mahdollisuus pitää kotiväki ajantasalla reissusta.

Maistan tänään monien suosimaa inkivääri-sitruuna-hunaja-teetä, joka on oikeastaan aika hyvää. Tee auttaa myös flunssan oireisiin, jota pyrin välttämään niin hyvin kuin pystyn. Vaikka on lämmintä, kannattaa kävellessä käyttää huivia tms. suojaamaan niskaa tuulelta. Tuuli voi olla salakavalaa ja aiheuttaa päänsärkyä. Toisaalta myös auringonpaiste voin aiheuttaa päänsärkyä, joten käytän koko ajan aurinkolaseja. Muutenkin pyrin hyvin orjallisesti minimoimaan kaikki korkeudesta aiheutuvat haitat juomalla erittäin paljon ja syömällä hyvin edellä mainittujen lisäksi.

Illalla ruokailujen ja kirjan lukemisten jälkeen paikallisten kanssa Manchester Cityn ottelun seuraamista ja sen saattelemana huoneisiin valmistautumaan nukkumaan jo ennen yhdeksää. 

Päivä 8: Lower Pisang–Ngawal

Päivä on aurinkoinen ja todella lämmin. Tähän mennessä voi ehdottomasti sanoa, että reissun makein vaellusetappi. Näemme vihdoin lumihuippuisia vuoria kunnolla. Annapurna II ja ympäröivät vuoret valvovat meitä puolikirkkaalta taivaalta. 

Ohjelmassa on pitkä kiipeäminen Ghyaruun, mikä on mukavaa vaihtelua. Seuraamme, miten himalajan korppikotkat liitelevät yläpuolellamme. Annapurnan eri huippujen lisäksi näemme myös Gangapurnan ja taukoa viettäessä silmä lepää avautuvissa maisemissa.

Kuva 7: Maisemia pilvien välistä Ghyarusta

Matkaseurueemme alkaa myös jo hieman enemmän hajota kahteen ryhmään, joista jälkimmäinen kulkee selkeästi jo toista perässä. Taitaa alkaa korkea ilmanala vaikuttaa ja ihmisillä myös matkan aikana on erilaisia flunssan oireita alkanut kertymään. Pyörimme reilussa 3 500 metrissä eikä itsellä ole vielä mitään oireita ja matka kulkee hienosti. 

Olemme perillä seuraavassa kohteessa kahden aikaan ja hengailemme hetken auringosta nauttien huoneen edessä avautuvalta terassilta. Muutamalla meistä on vielä virtaa lähteä ottamaan tunnin mittainen porrastreeni, joka auttaa myös korkeaan ilmanalaan totuttautumisessa. Tuulee kovasti ja puen ensimmäistä kertaa päälleni tuulitakin.

Kuva 8: Porrastreeniä illalla

Päivä 9: Nawal–Manang

Tänään otamme hieman normaalia myöhemmän herätyksen. On aika tasainen ja helppo kävelypäivä. Etenemme alaspäin. Päivä on kaunis. 

Saavumme Manangiin jo puoliltapäivin, jossa syömme lounaan. Tämän jälkeen on vapaata ohjelmaa. Sataa, joten vetkuttelemme kämppiksen kanssa ennen kuin lähdemme kaupunkikierrokselle. Nyt olemme tähän mennessä vaellusmatkan isoimmissa keskuksessa, jossa on toistensa kanssa melko identtisten kauppojen lisäksi myös kahviloita. Ostan vessapaperirullan sekä pari kiinnityslenkkiä reppuun. Käymme kahvilassa, jossa jaamme yhden kanelipullan. 

Tänään kohtaamme reissun ensimmäiset hieman vakavammat vastoinkäymiset. Yhden ryhmäläisemme vointi on romahtanut yllättävän nopeasti ja hänet on evakuoitu kiireesti Chameen sairaalaan. Evakuointi olisi tapahtunut helikopterilla suoraan Kathmanduun, mutta keli ei sallinut kopterilentoa. Chamessa happikoneen avustamana tarkkailun alla odottaminen seuraavaan päivään kunnes hänet päästään kuljettamaan kopterilla Kathmanduun. 

Huoli on kova ja tämä selkeästi näkyy myös tunnelmassa. Onneksi Nepalissa on huippuosaaminen vuoristotaudin ja sen seurausten hoitoon ja lopulta tässä tapauksessa kaikki päättyi hyvin. 

Vuoristotaudista (Acute Mountain Sickness) ja sen vakavimmista seuraamuksista aivoödeemasta (HACE) sekä keuhkoödeemasta (HAPE) hieman lisää esim Wikipediasta.

Päivä 10: Manang

On kymmenes päivä ja vietämme välipäivää Manangissa. Kuulemme aamupalalla, että evakuoitu kaverimme voi hyvin, mikä helpottaa monen oloa. 

Lähdemme aamupalan jälkeen kiipeämään paikallisen laman luo 3 900 metrin korkeuteen. Kyse on akklimatisaatioharjoituksesta, jonka ohessa saamme laman siunauksen jatkomatkaa varten. Lama on vanha nainen, joka on perinyt tehtävän isältään. Lama asuu yksin kalliomajassa, jossa hän antaa siunauksensa mm. tulevan solan ylitykseen. 

Olen lähdössä kävelylle shortseilla, mutta vaihdan viime hetkellä kuitenkin pitkiin housuihin. Tajuan myöhemmin, että tämä oli virhe. On aivan liian kuuma. Kävelen t-paidassa, vaikka lähden liikkeelle pitkähihaisella. Ilma on todella mahtava ja maisemat ovat upeat. Taustalla näkyy vuorijono ja yläpuolellamme liitelee Himalajan korppikotkia. 

Otan kiipeilyä varten sauvat mukaan, jos vaikka ne helpottaisivat alas tulemista jyrkässä rinteessä. Kokeilen niitä hetken, mutta en lopulta tarvitse niitä. Tämä oli reissun ensimmäinen ja viimeinen kerta kun kaivon sauvat esiin. 

Palaamme siunaamisen jälkeen Manangiin, jossa syömme lounaan. 

Lounaan jälkeen kuljeskelua kaupungilla: käyn paikallisessa Manang Culture -museossa, jossa on näytteillä esineistöä ja valokuvia. Poikkean samaan kahvilaan kuin eilenkin, ja otan cafe Americanon ja kokonaisen kanelipullan. Tämän jälkeen ohjelmassa vähän ostoksia ja käyn kuuntelemassa englanninkielisen luennon vuoristotaudista. 

Kuva 9: Paikallinen kahvila, jossa pariinkiin kertaan tuli käytyä

Ilta menee samaa rataa muiden päivien kanssa: kortinpeluuta, dinneri klo 18, lueskelua ja pakkaaminen seuraavaa päivää varten. Nukkumaan ysin maissa. 

Kuva 10: Siunattavana paikallisen laman luona

Päivä 11: Manang–Yak Kharka

Takana todella huonosti nukuttu yö. Uni ei meinannut tulla, ramppasin vessassa ja heräsin jo puoli viiden maissa. Aamulla ei onneksi kuitenkaan ollut kovin väsynyt olo. 

Myös toinen ryhmäläinen voi huonosti. Hän kävi eilen paikallisella lääkärillä ja sai luvan jatkaa hissukseen mukana. Aika monella muullakin on flunssan oireita. Itselläkin jotain pientä erityisesti aina aamulla herätessä, mutta ei kuitenkaan mitään poikkeavaa kotioloihin verrattuna.  

Päivästä on tulossa todella mahtava. Manangissa juhlitaan Maailman Turistimipäivää, jota vietetään aina syyskuun 27. päivä. Saamme otsaamme punaisen koristelut ja kaulaan liinat. Nappaamme mukaan myös paikallista tarjoilua. 

Kun pääsemme kylän läpi alamme samalla jo nousemaan ylöspäin. On todella helteinen päivä ja päällä on shortsit ja t-paita. Yllättäen itseäkin hengästyttää hieman poikkeavasti, vaikka vauhti on hidas. Olo alkaa kuitenkin selkeästi helpottaa noin 45 minuutin kävelyn jälkeen. 

Maasto on vaihtelevaa ja on kiva kävellä harjanteita pitkin. Vuoret näkyvät kivasti koko matkan. Näemme matkalla jakkeja, joita on hyvä varoa. Ne ovat alkaneet silloin tällöin käydä myös vaeltajien kimppuun. Näemme myös puolilampaita (Blue Sheet, Bhural) ja toki myös himalajan korppikotkia lentää ylitsemme aika ajoin. 

Kuva 11: Jakkeja matkan varrella

Moni on jo vaihtanut jalkaan pidempivartiset vaelluskengät ja sauvoja näkyy käytössä aiempaa aktiivisemmin. Muistuttelen itseäni erityisen paljon juomisesta, eväistä ja itseni suojaamisesta. Pidän käytännössä koko ajan buffihuivia niskassa ja lisään jossain vaiheessa pitkähihaisen päälle, ettei salakavala tuuli pääse haittaamaan kulkua. Huomaan, että aivastelen tänään tavallista enemmän. 

Ylitämme tänään ensimmäistä kertaa 4 000 metrin rajapyykin. Saavumme majapaikkaan ennen puolta kolmea. Otan lounaaksi tyrnimarjamehua ja veg egg fried noodles -annoksen. Maistuu hyvin. Pyrin syömään paljon ja tuntuukin, että tulee syötyä enemmän kuin kotona. 

Teemme puoli viideltä taas pienen akklimisaatioharjoituksen majapaikassa. Käytännössä nämä päivittäiset iltaharjoitukset tarkoittaa hiljaista nousua 200-300 m majapaikkaa korkeammalle ja siellä hetken hengailua. Tällaiset harjoitukset auttavat myös nukkumaan paremmin ja valmistelee korkeaan ilmanalaan. 

Netti alkaa olla koko ajan heikompi, mutta toimii edelleen joten kuten. Seuraavissa paikoissa ei kunnon latausmahdollisuuksia, joten lataan kaikki laitteet täyteen. Tarkastan myös, että otsalamppu toimii ja siinä on virtaa. Sitä tarvitaan ns. “huiputuspäivänä”, jolloin lähdemme jo yöllä liikkeelle.

Illalla huomaan, että minulla on pieniä flunssan oireita. Aamuyöllä myös kevyt päänsärky hiipi kehoon. 

Päivä 12: Yak Kharka–Thorung Ped

Tämä on viimeinen siirtymä ennen loppukiriä. Mittaan aamupalan yhteydessä mielenkiinnosta kehon arvoja ja syke oli noin 68 ja happisaturaatio 92. Hyvät lukemat. 

Ulkona erittäin kirkasta ja tosi kaunis päivä, mutta tuuli oli paikoin inhottava. Vaihtelen muutamaan kertaan vaatteita edestakaisin. 

Matka etenee mukavaa polkua rinteitä pitkin: välillä laskua, välillä nousua. Vastaan tulee paikallisia aaseilla ratsastaen. Pidämme tavallista pidemmän tauon pikkukahvilassa, josta on mahtavat näköalat. Manangista lähtien olemme jo tiestön saavuttamattomista ja kylien välillä kulkee vain pieniä polkuja. 

Kävelemme maanvyörymäalueiden läpi, mikä vaatii erityistä varovaisuutta ja nämä kohdat ohitamme pysähtymättä. 

Seurueestamme parilla ihmisellä on ikäviä oireita. Oma pieni päänsäryn vivahdus helpottaa pikkuhiljaa, kun lounaat on saatu majapaikassa naamaan. 

Teemme taas akklimatisoitumisharjoituksen: nousemme 200 metriä ja odottelemme ylhäällä vartin verran ennen kuin laskeudumme takaisin kylään. 

Seuraavana yönä startti on jo klo 3.30, joten aamupala on klo 3. Odotan mielenkiinnolla,  millainen keli ja olosuhteet seuraavana päivänä ovat. Pohdin paljon myös vaatetusta. 

Odotan tulevaa päivää innolla. Tiedossa on lähtökohtaisesti tiukimmat nousut  ja pisin päivä.

Päivä 13: Thorung Pedi–Thorung La-Muktinath

Yö meni todella huonosti. “Haukoin happea” useampaan otteeseen enkä oikein saanut nukuttua juuri lainkaan. Istun jo reilusti ennen kello kolmea  odottamassa aamupalaa. Otan puuroa omenalla, pannukakkua ja sitruuna-hunaja-inkivääri-teetä.

Lähdemme liikkeelle klo 3.30. Ulkona on pilkkopimeää ja kuljemme otsalamppujen valossa. Päälläni on pitkät kalsarit ja softshell-housut, sekä t-paita, pitkähihainen paita ja kuoritakki. Päässä on buffi-huivi ja pipo, kädessä kevyet urheilusormikkaat. 

Alku on aika tiukkaa nousua 4 900 metrin korkeuteen. Vauhti on rauhallista ja itsellä eteneminen sujuu tosi hyvin. Pikkuhiljaa myös päivä alkaa kirkastua. Matkalla ripottelee vähän lunta. Pidän koko ajan huolta siitä, että juon ja syön. Olen ehkä jopa parhaimmassa voinnissa koko reissun aikana. Monella tekee nousun kanssa tiukkaa ja saan kommenttia siitä, kun nousu ei tunnu omalla kohdalla missään. Mutta raikas ilma, rauhallinen vauhti ja hienot maisemat pitävät mielen virkeänä. Noin viiden tunnin nousun jälkeen saavumme solan korkeimpaan kohtaan Thorung La:han. Tämän voisi sanoa olevan reissun päätavoite ja kaikilla on tunteet positiivisesti pinnassa saavutuksen täytyttyä.

Lähdemme hetken hengähdyksen jälkeen paluumatkalle alaspäin, joka on itseasiassa kohtalaisen tylsää puurtamista alaspäin. Syömme lounasta yhdeltä ja jatkamme siitä kohti majapaikkaamme Muktinathia. Siellä syön päivälliseksi jakkisteikin ranuilla ja pari olutta (Gurkhaa). Yhdeksään mennessä olen jo sängyssä valmiina nukkumaan. 

Päivä 14: Muktinath–Jomsom

Yö menee todella hyvin ja nautin siitä, että saan pitkästä aikaa nukkua hotellihuoneessa. Ulkona on aurinkoinen päivä ja edessä on lähes 20 km talsiminen siirtymäreittihenkeen. Reissun viimeinen vaelluspäivä. Lähden taas liikkeelle shortseissa ja t-paidassa. Kävelemme tänäänkin tosi kivassa ilmassa: ensin vähän hiekkapolkua pois kylästä ja sitten pitkä matka asfalttitietä. Maisemat ovat hienot. Meillä on seuranamme usean kilometrin ajan kylästä mukaan lähtenyt koira. 

Vauhti on aiempiin päiviin verrattuna melko reipasta. Asfaltin jälkeen käännymme hiekkapolulle ja lopulta hiekkkapolulta hiekkatielle, joka vie Jomsoniin. Hiekkapolulla on todella tuulista. Oppaiden mukaan tämä on yksi tuulisimmistia alueista ja aiheesta on olemassa jopa paikallinen laulukin, jonka saamme kuulla oppaiden toimesta. Erityisesti hiekkatien osuus on suht inhottava. Hiekka pöllyää tosi paljon ja pidän buffi-huivia suun edessä. 

Olen miettinyt, että millaisilla keinoilla voisi laittaa hyvää eteenpäin paikallisille. Yksi tapa tähän on tukea paikallisia kantajia. Päästyämme perille hotellille meillä on viimeinen yhteinen lounas kantajien kanssa. Lahjoitan heille omista varusteistani kuoripuvun, teknisen t-paidan ja pitkähihaisen urheilupaidan, repun kannatinpidikkeet, buffi-huivin ja pipon. Lisäksi annan yhdelle oppaalle uudet vaelluskengät  ja vaellussukat. Kuulen jälkikäteen, että kantajat ovat olleet todella tyytyväisiä saamiinsa varusteisiin, joita toki myös muut ryhmämme jäsenet luovuttivat. Lisäksi annan ylimääräisenä tippinä oppaille ja kantajille jaettavaksi nimettomänä lähes kaksinkertaisen määrän lisää perustipin lisäksi. Uskon, että tarvitsevat näitä enemmän kuin minä itse. Muutenkin koko reissun ajan paikallisissa kylissä ostoksia ja ruokailuja maksaessa en ole kovin tarkkaan laskenut maksuja ja aina pyöristänyt maksuja ylöspäin. 

Käymme kämppiksen kanssa keskustassa oluella ja kaupunkikierroksella. 

Pelaamme ristiseiskaa ennen ruokailua. Dinnerin jälkeen jäämme kämppiksen kanssa vielä hetkeksi parantamaan maailmaa ja oluiden pariin. On ollut hauska mutta myös vähän haikea päivä vaelluksen ollessa nyt takanapäin. 

Päivä 15: Jomsom–Pokhar

Tänään ei enää kävellä, vaan on tarkoitus lentää Pokharan kaupunkiin, joka on Nepalin toiseksi suurin kaupunki. On kaunis päivä ja olen liikkeellä släpäreillä ja shortseilla. Arvomme lentokoneen istumapaikat. Vasemmalta puolelta näkee vuoret. Saan voittavan arvan ja pääsen istumaan vasemmalle.

Lento kestää 15–20 minuuttia. Sama matka veisi autolla 10–12 tuntia. Moni jännittää lennon aikana. Kone on pieni ja lennämme aika kapeista raoista vuorien välistä. Lentäjät luottavat silmiinsä eivätkä he siksi lennä, jos on liian heikko näkyvyys sumun takia. 

Kuva 14: Lento kohti Pokharaa lähenee

Pokharassa meitä odottaa hieno hotelli. Päivä kuluu omatoimisesti ostoksia tehden. Mukaan tarttuu jotain matkamuistoa itselle sekä tuliaisia kotiin. Kaupunki on ihan kiva ja ostoskadulla on kauppoja pilvin pimein.  Lounaan teemme pienessä porukassa yhdessä.

Kaupunkikierroksen jälkeen vuorossa ovat päiväunet ja hengailua uima-altaalla. Käymme dinnerillä kivan näköisessä ravintolassa, jossa syön alkupalaksi bruschettaa ja pääruuaksi parmesaanikalaa. Ja näiden rinnalle tilaan tietysti perusoluet. 

Vietämme iltaa porukalla poikkeuksellisen myöhään, puoli kahteentoista asti. 

Päivä 16: Pokhara–Katmandu

Lentomme Kathmanduun on myöhässä huonon kelin takia. Makoilen odotusajan hotellihuoneessa ja mietin samalla tulevaa kiipeilyharrastusta, ja millaisilla suunnitelmilla pitäisi lähteä eteenpäin: mitä tarkoittaa fyysiselle kunnolle, lajiosaamiselle jne. Tulee myös mietittyä bloggaamisen aloittamista ja aktivoitumista tämän tiimoilta sosiaalisessa mediassa.

Pääsemme lopulta lähtemään lentokentälle, jossa kuulemme, että sää on yhä huono eivätkä koneet siksi lennä. Näin ollen n 20 minuutin lento vaihtuu 10–12 tunnin bussimatkaksi Kathmanduun. 

Matka etenee hitaasti ja on pomppuista. Pidämme välillä lyhyitä taukoja ja syömme buffetissa vartissa. Yritän kuunnella äänikirjaa, koska kännykän katsominen ei epävakaassa kyydissä oikein onnistu. Olemme perillä Katmandussa yhden jälkeen yöllä. Aika pitkä ja rankka pätkä, mutta tulipa tehtyä. Ja loppujen lopuksi meni ihan mukavasti.

Päivä 17: Katmandu

Tämä on perus turreilupäivä Kathmandussa. Oppaan johdolla tehtävä ohjelma nojautuu kolmeen kohteeseen, jotka ovat 

• Boudhanath, joka on maailman suurimpia buddhalaisia stupia ja Unescon maailmanperintökohde 
• Pashupatinathin hindutemppelin alue sekä
• Batan Durban Square palatsialue

Päätämme turistikierroksen Thameen, jossa teemme vielä ostoksia ennen illan yhteistä, koko reissun päättävää illallista. Illallisen jälkeen vielä viimeisiä ostoksia ja kävellen kohtia hotellia. Vettä tulee tänään jo roimasti ja hotellilla saavuttaessa ollaankin jo suhteellisen märkinä. Sitten suihkut ja pakkaamiset ja odottamaan starttia lentokentälle, jonne lähdemme hotellilta kello 22.45. Lento lähtee 2.30 ja reitti sama kuin tullessa. Dohan kautta kohti Suomea.

Päivä 18: Doha–Helsinki

Saavumme Dohaan aikataulussa. Kentällä menen portille Starbucksin kautta, josta ostan evääksi juustocroissantin ja tuoremehun. Jaloittelen hetken ja palaan istumaan portin lähettyville. Meinaan nukahtaa penkille ja torkahtelen – alkaa hyydyttää ja kello on 6.30. Pääsemme koneeseen ajoissa ja nukun paljon. Lento menee mukavasti ja on kiva päästä kotiin, kun ei juurikaan väsytä. 

Kaiken kaikkiaan matka kesti 18 päivää eli vajaat kolme viikkoa. Matkat ja Katmanduun sekä Pokharaan tutustuminen lohkaisivat ajasta seitsemän päivää. Itse vaellusosuus kesti siten 11 päivää. 

Linkki kuvakokoelmaan matkan maisemista löytyy Instagramista.

Loppusanat

Matka oli onnistunut ja täytti omat odotukset ja toiveet. Itselle reissussa parasta oli vaellusosuuden maisemien ja luonnon näkeminen ja liikkuminen. Ja toki tutustuminen paikalliseen kulttuuriin ja väestöön. Vieraanvaraisuus ja ihmisten ystävällisyys oli upeaa.  Meidän ryhmä oli myös erittäin upea ja tiiviissä porukassa vedettiin reissu läpi. Onnistumisen varmisti aivan loistava matkanjohtaja sekä paikalliset oppaat kantajineen. Minulle itselle visiitit suurkaupungeissa Kathmandussa ja Pokharassa näiden parin päivän ajan oli aivan riittävät. 

Suosittelen ehdottomasti matkaa kaikille pienelllä seikkailunhalulla varustelluille henkilöille. Toki koko reissun n 130 km kävelyä korkeassa ilmanalassa vaatii jonkuntason peruskunnon. Mutta matkavauhti ja eteneminen oli suunniteltu niin, että hyvinkin eri taustoilla olevat ihmiset pääsevät reissusta kyllä läpi.

Matkan järjesti Matkatoimisto Aventura. Voit lukea lisää vastaavista matkoista Aventuran sivuilta. (Huom. Tämä ei ole maksettu mainos.) Ja toki voit laittaa minulle viestiä, jos sinua kiinnostaa kuulla lisää osallistujan näkövinkkelistä. 

Tästä starttasi oma matkani kohti korkeampia vuoria ja seikkailuja